|
Post by Giu on Dec 25, 2013 21:21:26 GMT 2
Paavon päiväkirja löytyy täältä, joten hoitotarinat yms. löytyvät alta!
Paavon hoitaja toimii Veera.
|
|
|
Post by Veera R. on Dec 26, 2013 22:35:46 GMT 2
Siinä se sitten oli; pieni vanha punainen talli, jossa oli pienet valkoraamiset neliruutuiset ikkunat. Tallin vieressä oli muutama tarha, joissa minua tuijotti sekalainen lauma hevosia. Pysähdyin katselemaan otuksia jotka alkoivat kasaantua aidan viereen katsomaan, että kuka se sieltä tulee. En Paavoa ollut näkevinäni joukossa, mutta luultavasti jostakin tarhasta sen löytäisin. Ulkona oli nimittäin hyvä sää, verrattuna muutamaan edelliseen päivään, kun oli satanut kaatamalla. Kiskaisin pipoa syvemmälle päähäni ja jatkoin taaperrustani tallia kohti. Säpsähdin, kun tallin ovi kolahti perässäni kova äänisesti kiinni. Tallissa oli hämärää ja hetken seisoin paikallani, että silmäni tottuivat hämärään. Pian kuitenkin joku räpsäytti talliin valot päälle ja lähes tulkoon sokaistuin. Käännyin ympäri ja säikähdin nähdessäni naisen, joka talutti isohkoa tammaa. -No kappas keppanaa! Anteeksi jos säikäytin, nainen sanoi ja väistin tämän taluttaessa tamman ohitseni karsinaan. -Joo tota.. Moi, mä soittelin siitä maastokaverista silloin pari päivää sitten.. Selitin ujona, mutta nainen keskeytti lauseeni. -Niin joo nythän mä muistan, Paavoa varmaan tulit kattomaan, nainen sanoi naurahtaen. -Mietinkin jo et, kuka tänne on eksynyt, tämä jatkoi ja veti karsinan oven kiinni. Tamma työnsi päänsä karsinan oven ylitse ja rapsutin Caran päätä. Ainakin luulin sen olevan Cara, niin karsinan ovessa luki. -Niin anteeks, sä olet varmaan sitten Giu? Kysyin tältä ja taas tämä naurahti. Totesin päässäni hänen olevan todella iloinen ihminen tai päästänsä seonnut.. -Giuksi joo haukkuvat, tämä selitti kävellessämme avointa ulko-ovea kohti. Ovella tämä ojensi käteeni riimunnarun jolla hän oli Caran taluttanut sisään ja osoitteli tarhoille päin. -Viimeisestä tarhasta löydät Mopon ja Paavon. Tunnistat Paavon varmasti, se on se pienempi ja ruskeampi. Yritin etsiä ponia katsellani, mutta en nähnyt Paavon näköistä ponia. Lähdin hermostuneena talsimaan tarhojen välistä kujaa pitkin, kunnes tulin viimeisen tarhan kohdalle. Portilta näin kaksi otusta ja kummallakin oli erittäin hieno mutakerros yllänsä. Sujahdin portin alitse tarhaan ja lähestyin pienempää ponia. Siinä se oli, uusi hoitohevoseni Paavo. Se näytti hurjan isolta verrattuna naapurin vanhaan Ropsuun tai sitten olen vain niin lyhyt, että kaikki hevoset näyttävät isoilta. Kiinnitin riimunnarun nopeasti Paavon riimuun, sillä pelkäsin sen lähtevän karkuun, mutta ruuna jökötti paikallaan kuin tatti. Taputin sen kaulaa ja pölypilvi lehahti lentoon. Yskäisin ja lähdin taluttamaan ruunaa tarhasta ulos. Portilla jouduin venkslaamaan hieman porttien kanssa, kun Mopokin olisi niin kovasti halunnut meidän mukaamme. Talliin päästessäni yritin huhuilla Giua, mutta kun naikkosta ei missään näkynyt talutin ruunan käytävän päähän, käänsin ja kiinnitin molemmin puolin olevilla ketjuilla. Irroitin riimunnarun ja heivasin sen roikkumaan karsinan ovessa olevaan koukkuun. Katsahdin ruunaa ja rapsutin sen otsaa. Paavo mulkoili minua kuin mitäkin kummajaista, tuhahdin ja lähdin metsästämään harjapakkia. Harjapakin löydettyäni satulahuoneesta kaivoin sieltä kumisuan ja aloin harjaamaan ponin kaulaa pyörivin liikkein. Joku, luultavasti Giu, oli laittanut talliin radion päälle ja aloin hoilaamaan sen mukana joululauluja. Hoilaus loppui kuin seinään, kun luulin jonkun avaavan tallin oven. Ovesta tuli sisään joku poika jonkun suokin kanssa. Toivoin todella, että hän tai kukaan muu ei ollut kuullut hoilaustani. Olin saannut ponin harjattua lähes tulkoon puhtaaksi, kun katsahdin ikkunasta ulos ja näin harmaan taivaan. Ulkona satoi siis kaatamalla, kiva. Kävin ponin vielä läpi pölyharjalla ja katsoin lopputulosta tyytyväisenä. Viedessäni harjapakkia satulahuoneeseen löysin Giun puhdistamassa satulaa. Kysäisin tältä, että mitäs tehdään Paavolle, kun ulkona sataa. Sain tältä käskyn jättää Paavo karsinaan ja luvan soittaa hänen kännykällään kyyti kotiin. Ensiksi soitin äitille, että tulee hakemaan minut ja tämän jälkeen vein Paavon karsinaansa. Hain Paavolle heiniä mutustettavaksi ja katselin sitä hetken, kunnes kuulin auton kaartavan pihaan. Sanoin ruunalle heipat ja kerroin tulevani vielä uudestaankin riesaksi. Sitten tallustin tallin ovelle, vedin hupun päähäni ja juoksin autoon.
|
|
|
Post by Giu on Dec 26, 2013 22:41:33 GMT 2
Mukavaa, että teilläkin alkoi kaikki hyvin! Paavo näytti sulle vielä parhaat puolensa, joskus sitä ei meinaa sisälle edes saadakkaan kun herra sanoo että on ulkoilut kesken tai jotain muuta. Tai sitten se saattaa jäädä kesken matkan pälyilemään pilviä eikä muuten järin hievahdakkaan Mutta, hienoa että pääsit aloittamaan, säkin voisit Paavon kanssa käydä pienen maastolenkin ennen meidän isompaa reissua (:
|
|