|
Post by Giu on Dec 25, 2013 21:22:42 GMT 2
Artun päiväkirja löytyy täältä, joten hoitotarinat yms. löytyvät alta!
Artun hoitaja toimii Jussi.
|
|
Jussi
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Jussi on Dec 26, 2013 21:35:48 GMT 2
"Kiitti!" murahdin bussikuskille. Kääriydyin syvemmälle takkini sisään, ja tuijottelin eteenpäin. Jos se talli vaikka ilmestyiskin siihen naaman eteen... Vaan eipä se tuijottelulla mihinkään liikkunut, joten lähdin tarpomaan kohti suuntaa, missä tiesin tallin olevan.
Hetkisen kuluttua tallin valot vilkkuivat kutsuvina edessäpäin. Repäisin oven auki, ja astelin sisään. Kävelin pitkin käytävää vähän eksyksissä, ja luin nimikylttejä niin tehdessäni. Mopo, Paavo, Arttu.. Pysähdyin, ja vilkaisin karsinaan. Tyhjä.
Kerkesin juuri toteamaan, että hevoset olivat ulkona, kun tallin ovi aukesi, ja sisään asteli nainen, perässään kaksi hevosta. Hetken mietiskelyn jälkeen tunnistin naisen tallin omistajaksi, Giuksi.
"Ööömmm.... Moi", totesin, ja tein tilaa.
"No moi! Sä oot Jussi, ellen mä ihan väärin muista..?" Giu kysäisi, ja nyökkäsin. "Joo, kyl mä oon.. Arttua tulin paapomaan" virnistin, ja Giu kertoi ruunan olevan tarhassa. Sain kunnian hakea hevosen sisään, joten nappasin riimunarun mukaani, ja läksin pihalle.
Arttu löytyi helposti, ja se antoi kiinni vielä helpommin. Kävelimme herran kanssa yhdessä sisälle, ja moikkasin jonkin hevosen parissa työskentelevää likkaa. Metsästin suokin karsinan, ja päästin sen sinne. Irrotin narun, ja jätin Artun karsinaansa, samalla kun haeskelin harjoja. "Harjat löytyy tuolta", joku totesi, ja viittoili oikeaan suuntaan. "Kiitti."
"Noniin Arttu. Terve terve. No moi. Joo. Tämä on harja.." jutustelin ruunalle harjatessani sitä. Mukavaltahan tämä herra vaikutti! Kun viimein olin valmis, taputin Arttua kiitokseksi, ja luikahdin ulos karsinasta. Suljin oven kunnolla, vein harjat paikoilleen, ja palasin Artun karsinalle. Loin vielä viimeisen silmäyksen hoidokkiini, ennen kuin lähdin tarpomaan bussipysäkille. Höh, bussi meni juuri äsken. No, sitten odoteltaisiin!
Jussin ja Artun touhuja osa 1
|
|
|
Post by Giu on Dec 26, 2013 21:44:57 GMT 2
Oikein kiva tutustumistarina! Uskon että teille tulee upeita hetkiä pojan kanssa vielä, niin mahtava persoona se on! Jos pääsisit käymään ratsatamassa Arpsulla vielä ennen maastolenkkiä, että saat siihen vähän tuntumaa? (: Hienoa!
|
|
Jussi
Uusi tuttavuus
Posts: 6
|
Post by Jussi on Feb 28, 2014 19:43:49 GMT 2
"No terve äijä.. Mitä kuuluu, vai niin, vai että sillä lailla. Jos kuitenkin pysyisit vaan paikallas?" puhelen hevoselle tarhassa. Seison sen vieressä, ja yritän laittaa riimua, tosin Arttu kääntää päätä aina pois. Hetken säädön jälkeen saan riimun pujotettua ruunan päähän, ja lähden taluttamaan sitä kohti tallia. Jätän Artun karsinaansa, ja suunnistan hakemaan sen harjoja. Ne löytyvät tällä kerralla nopeammin kuin viimeksi, ja pian olen taas ruunan karsinalla. "Nyt susta tulee oikein komia..." virnistän ja rapsutan Artun poskea alakautta toiselta puolelta. Ruuna huokaisee tyytyväisenä, ja heiluttelee korviaan. Sen alahuuli lörpähtää rennoksi, ja suuni kääntyy hymyyn. Kaivan kumisuan harjojen ihmeellisestä taikalootasta, ja alan pyöritellä sitä vasten Artun ruskeaa kylkeä. Sillä on talvikarva parhaimmillaan, ja suomiputte näyttääkin epäilyttävästi mammutin lähisukulaiselta. Noh, luonnehan se enemmän ratkaisee kuin mammuttimaisuus. Arttu on kyllä aika suurikokoinen suokiksi, mammutti siinäkin mielessä. Parempi vain, eipä raahaisi minunkaan jalat maata! "Hei, Jussi, suakin näkee!" paikalle pölähtänyt Giu toteaa. "Joo, mulla oli vaan tammikuussa joku ihmeellinen aika, että maikat halus kaikki pitää hirveen isot kokeet, ja sitten mä olinki ihan puhki sen jälkeen, että kun mä kotiin pääsin, mä jämähdin vaan siihen sängylle." "Jaa jaa. Mutta kun maastarit alkaa olla jo sulia, niin jos uskallat ni voisit Artulla sinne mennä", nainen toteaa ja silittää ruunan kaulaa. "Mut enhän mä oo menny sil aikasemmi?" älähdän hiljaa. Hiljaa nyt Jussi! "No siellä se on parhaimmillaan, ja voithan sä sillä mennä hetken kentällä ja sitte lähtee", Giu hymisi. "Ota sille kuitenki varoks kuolaimelliset suitset, et älä hackamoreja!" "Jessöör!" totean ja katson naisen loittonevaa selkää. Hoidan Artun suunniteltua pikaisemmin loppuun, ja haen sitten sen varusteet. Nappaan oman kypäräni ja hanskat kaapista, ja raahan koko läjän Artun luokse. Nostan satulan helposti selkään, ja asettelen huovan oikein siististi. Suitset menevät helposti päähän, sitten vaan menoksi. Jussi ja Arttu 2HM (ja mukaan Giun piirtämä kuva :3)
|
|
|
Post by Giu on Feb 28, 2014 19:55:45 GMT 2
Kiva tarina, tosin olisi ollut kiva kuulla miten juuri esteillä meni, mutta ei se haittaa (: Ota tämä rakentavana palautteena! (:
|
|